Frontiers Immunology -lehdessä julkaistiin elokuussa vuonna 2017 artikkeli, jossa osoitettiin pitkäaikaisen homealtistuksen ja kosteusvauriomikrobien aiheuttavan kudostason kilpirauhashormoni -vajausta.
Kirjallisuudessa on paljon viitteitä siitä, että pitkäaikainen altistuminen kosteusvauriomikrobeille aiheuttaa monisairastavuutta, joista yksi on ns. ”Kudostason kilpirauhashormonien vajaus -oireyhtymä” eli Non-thyroidal illness syndroma (NTIS).
Kyseisessä tutkimuksessa raportoitiin yhdeksän, pitkäaikaisesti homeelle altistuneen potilaan sairaushistoria ja toipuminen. Kyseisillä potilailla oli mm. kroonista väsymystä, kognitiivisten toimintojen häiriöitä sekä erilaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, Thyroxin -hoidosta huolimatta.
Altistuminen kosteusvaurioituneissa rakennuksissa esiintyville VOC-yhdisteille (volatile organic compounds), kuten myrkyllisten sienien aineenvaihduntatuotteille ja homeperäisille, tulehdusta aiheuttaville yhdisteille, voivat tutkimusten mukaan johtaa useiden hormonien, kuten aktiivisen T3-hormonin kudostason puutoksiin.
1970-luvulta lähtien synteettinen esihormoni eli levotyroksiini (LT4, Suomessa Thyroxin) on ollut yleisin kilpirauhashormonien korvaushoidossa yksinään (monoterapiana) määrätty kilpirauhashormoni. On oletettu, että kudostasolla T4-hormonin muuntuminen T3-hormoniksi riittää kattamaan kudos-/elintasolla aktiivisen kilpirauhashormonin tarpeen. On kuitenkin näyttöä siitä, ettei tämä oletus päde kaikkiin potilaisiin, etenkään jos potilas on altistunut pitkäaikaisesti sisäilman homeille ja homemyrkyille.
Kyseinen tutkimusraportti kuvaa yhdeksän NTIS-potilaan menestyksekästä hoitoa T3-pohjaisella kilpirauhashormonilääkityksellä. Hoito perustui potilaiden tarkkaan haastatteluun, kliiniseen seurantaan sekä laboratoriotutkimuksiin, joihin sisältyivät mm. seerumin vapaa T3 (T3V), käänteinen T3 (rT3), tyreotropiini (TSH), vapaa T4 (T4V), kortisoli sekä dehydroepiandrosteroni (DHEA).
T3V/rT3 -suhde laskettiin, jolla pystytään osoittamaan aktiivisen T3-hormonin ja inaktiivisen/jarruttavan T3 -hormonin välistä suhdetta eli sitä, kuinka paljon kudostasolla on käytettävissä aktiivista T3-hormonia.
Normaalissa tilanteessa vapaata T3:a (T3V) tulee olla 2 – 2.5 kertaa enemmän kuin inaktiivista T3:a (rT3, reversed-T3). Lisäksi joidenkin potilaiden lisämunuaisen kuorikerroksen hormonituotantoa tuettiin hydrokortisonilla ja DHEA:lla. Kaikki potilaat saivat myös ruokavalio- ja ravintolisäohjeistuksen. Hoidon aikana kaikkien yhdeksän potilaan kohdalla kaikissa oirekategorioissa tapahtui selvää muutosta parempaan.
Niiden potilaiden kohdalla, joille jäi lieviä oireita T3-terapian aikana, altistuivat työpaikoillaan edelleen homeelle. Neljä potilasta oli ollut Thyroxin hoidon aikana pitkään sairauslomalla työkyvyttömyyden vuoksi. T3-pohjaisen hormonihoidon ja muun tukihoidon aikana kaikki potilaat pystyivät palaamaan töihin ns. ”terveisiin” rakennuksiin. Homealtistuneilla NTIS -potilaiden kohdalla on huomioitava, että myös ruoan mukana tulevien homemyrkkyjen välttäminen on tärkeää.
Geneettisesti heikommin toimivan DIO2 entsyymitoiminnan huomioiminen (mm. seleenin puutos) sekä DIO2:n toimintahäiriöiden selvittäminen (DIO2 -geenitesti) on myös tärkeää, koska kyseisen entsyymin toiminta vastaa ”ei-aktiivisen” T4:n muuntamisesta aktiiviseksi T3-hormoniksi. DIO2:n toiminnan vajaus vaikuttaa oleellisesti NTIS:n kehittymiselle, joka voidaan menestyksekkäästi hoitaa nimenomaan T3- hormonilääkityksellä, koska siten DIO2:n toiminnanvajaus voidaan ohittaa.
Somppi TL. Non-Thyroidal Illness Syndrome in Patients Exposed to Indoor Air Dampness Microbiota Treated Successfully with Triiodothyronine. Front Immunol. 2017 Aug 7; 8:919. doi: 10.3389/fimmu.2017.00919. eCollection 2017.