YOUTUBE FB Instagram

Arkisto aiheelle ‘lääkkeetön hoito’

Kevät aurinko piristää, vai eikö sittenkään?

Mitä tehdä, jos valon määrän lisääntyminen ei piristä ja aamuisin väsyttää, eikä mikään tunnu auttavan?

Monet kärsivät pitkittyneestä väsymyksestä, johon ei aina meinaa löytyä apuja. Jos säännöllisesti nukuttu 8-9 h yöuni ei piristä, olisi asiaa tarkasteltava ja selvitettävä tarkemmin. Väsymys fysiologisen ilmiönä on moninainen.

Monet kärsivät univalverytmin epätasapainosta, jossa illalla valvotaan joko omaehtoisesti tai työn takia hiukan liian myöhään ja unentulon ihanteellinen aikaikkuna ohitetaan. Näin menetään mm. hormonaalisen palautumisen vasteita, kuten kasvuhormonin riittävä muodostuminen. Osa ns. iltaihmisistä kertoo, ettei heitä nukuta illalla, vaan helposti semipirteänä valvoen kello on jo yli 24, eikä sänky kutsu vielä.

Tosiasiallisesti suurin osa iltakukkujista kärsii autonomisen hermoston sympaattisen puolen ylivirittyneisyydestä, jonka taustasyitä voi olla useita, kuten mm. liiallinen kahvin ja energiajuomien käyttö, liian myöhään tehty kova fyysinen rasitus tai työtehtävien venyttäminen iltaan.

Toinen tavallinen syy iltakukkumiseen voi olla hormonaalinen, eli esim. kortisolimetabolian epätasapainotila. Tällöin kehon kyky yöunen aikana muodostaa seuraavaan aamuun riittävästi toimintakyky- ja stressinsietohormoni kortisolia on alentunut ja keho ”yrittää” päivän aikana ladata akkuja, joka aiheuttaa iltaan liian korkean kortisolitason. Tällöin nukahtaminen on haasteellista. Kortisoli itsessään ei ole ”huono” asia, vaan sen muodostumisen aikaikkuna aiheuttaa meille ongelmia ollessa häiriössä.

Tarkasteltaessa aamun vireystasoa täytyisi ottaa huomioon nukahtamisen helppous, yöunen keskeytymättömyys ja näiden yhteys aamun oletettuun vireystasoon. Tavanomaisesti iltalevolle käyminen n klo 21 edesauttaa kehon rauhoittumista ja unen saamista. Tähän yhdistettynä varsinainen nukkumisaika esim. klo 22-06 mahdollistaa useimmille riittävän palautumisvasteen ja vireystason.

Entäpä, jos näin ei ole?
Aamuväsymyksen hoitaminen piristeillä, kuten kahvilla, energiajuomilla ja muilla boostereilla ei ole pitkässä juoksussa kannattavaa. Yöunen, palautumisen ja vireystason haasteiden selvittäminen tulisi olla aina seikkaperäistä ja loogista. Unirytmin muuttaminen on periaatteessa helposti toteutettavisssa, mutta jollei keho vastaa tähän tarjottuun mahdollisuuteen, tulisi asiaa selvittää tarkemmin.

Yöunen aikaisen heräämisen aikajana kertoo osaltaan mm. hormonijärjestelmän haasteista. Jos kehon hormonitasot ja vitaliteettikuvaajat on selvitetty ja hoidettu hyvälle tasolle suhteessa yksilölliseen tarpeeseen, eikä uni meinaa edelleenkään tulla tai on pinnallista, voi apua löytyä autonomisen hermoston tasapainottamisen kautta. Omaehtoiset rentoustuskeinot, syvähengitykset, rentoutusohjelmien kuuntelu, mietiskely ja meditointi voivat auttaa. Joskus tilanne on kuitenkin sellainen, että omaehtoinen tietoinen toiminta ei rauhoita kohonnutta sympatikusta ja parasympaattinen vaste, kehon kyky rentoutumiseen, on heikentynyt.

Osteopaattinen systeeminen hoito tasapainottaa autonomista hermostoa.
Monet ovat saaneet apua osteopatiasta valveillaoloajan ylivirittyneisyyteen ja kehon rauhoittumiskykyyn. Paikallisen, kehon segmenttitason, manuaalisen liikehoidon sijaan annettava koko kehossa systeemisesti rauhottavasti ja tasapainottavasti vaikuttava hoito tukee selkeästi palautumista ja yöunta.

Pitkittyneen stressin, väsymyksen ja uupumuksen taustalla on hyvin usein fysiologisesti autonomisen hermoston epätasapainotila, jota keho ei itse levossa, eikö usein omaehtoisesti avustettunakaan pysty korjaamaan. Tällöin on hyvä kääntyä osteopaattisi puoleen ja tiedustella hänen mahdollisuuttaan auttaa sinua.

Kesäksi kuntoon nukkumalla!

Kun keho hormonaalisesti ja hermostollisesti on tasapainossa, sietää se arjessa enemmän poikkeuksia ja muutoksia valveillaolojan ja unitilan keskinäisissä suhteissa. Useiden kesäksi kuntoon -kampanjat tyrehtyvät siihen, että alkuinnostuksen jälkeen on pakko luovuttaa, kun ei jaksa ja väsyttää. Fysiologisesti olisi järkevää hoitaa ensin oma yöuni ja palautuminen kuntoon, jolloin esim. rasva-aineenvaihdunnan optimointi on helpommin toteutettavissa.

Väsyneenä ei kannata kuormittaa itseään liikunnalla eikä kehoa kuormittavilla dieeteillä.

Luomalla keholle kyky nukkua hyvin ja palautua saavutetaan aikaan jopa ihmeitä.

Jani Somppi

Liikuntafysiologi LitM, Liikunnanohjaaja LO
Osteopaatti D.O.
Amplia Klinikka

Lääkkeetön hoito herättää keskustelua

Suomessa käytiin keväällä 2019 vilkasta keskustelua lääkäri Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjasta. Keskustelu jatkuu vilkkaana syksyllä 2021 ns ”Puoskarilaki -aloitteen” myötä. Asiasta hyvä kirjoitus Liinan blogissa sekä erinomainen Karitan omakohtainen parantumistarina.

Näyttänee siltä, että Suomessa ollaan tietämättömiä siitä, mitä EU:ssa on päätetty asiaan liittyen jo 14 v sitten. Euroopan
unionin komission ehdotuksesta on nimittäin tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 23.10.2007 (N:o 1350/2007/EY), jonka 24 kohdan mukaan: ”Ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.”

On tärkeää muistaa, että Euroopan unionin tasolla on todellakin otettu asiaan kantaa kyseisellä päätöksellä siten, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, joka huomioi myös lääkkeettömän hoidon mahdollisuuden ihmisten hoitamisessa. Mikäli henkilöllä on jokin lääkehoito, voidaan siihen ottaa rinnalle myös lääkkeetön hoito, jota voidaan kutsua myös rinnakkaishoidoksi.
EU:n päätöksen mukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. EU:n päätöksessä on huomioitavaa, että lauseessa on sana tai, eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteen menetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä,
vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemus peräinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta. Monesta hoitomuodosta, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tai osteopatiasta on vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden kokemusperäistä näyttöä, kiinalaisesta lääketieteestä puolestaan tuhansien vuosien kokemusperäistä näyttöä
jo ennen varsinaista tieteellistä näyttöä.

Näin ollen, jos lääkäri tai terapeutti pystyy osoittamaan, että hoidosta on ollut hyötyä potilaalle ja hoito on ollut vaikuttavaa eli on pystytty osoittamaan ero ennen hoitoa tai hoitojaksoa ja niiden jälkeen, on se riittävä kliininen eli kokemuksellinen näyttö hoidon tehokkuudesta.
Tämän asian tiedottamiseksi on tehtävä Suomessa vielä paljon työtä ja asenteiden muokkausta. Tieto asiasta lisää ymmärrystä. Suomen tulee siis noudattaa EU:n päätöstä kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän
synkronisoimiseksi.

Lähde: Parantavat Hormonit, Somppi J&T