Suomessa käytiin keväällä 2019 vilkasta keskustelua lääkäri Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjasta. Keskustelu jatkuu vilkkaana syksyllä 2021 ns “Puoskarilaki -aloitteen” myötä. Asiasta hyvä kirjoitus Liinan blogissa sekä erinomainen Karitan omakohtainen parantumistarina.
Näyttänee siltä, että Suomessa ollaan tietämättömiä siitä, mitä EU:ssa on päätetty asiaan liittyen jo 14 v sitten. Euroopan
unionin komission ehdotuksesta on nimittäin tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 23.10.2007 (N:o 1350/2007/EY), jonka 24 kohdan mukaan: ”Ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.”
On tärkeää muistaa, että Euroopan unionin tasolla on todellakin otettu asiaan kantaa kyseisellä päätöksellä siten, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen, joka huomioi myös lääkkeettömän hoidon mahdollisuuden ihmisten hoitamisessa. Mikäli henkilöllä on jokin lääkehoito, voidaan siihen ottaa rinnalle myös lääkkeetön hoito, jota voidaan kutsua myös rinnakkaishoidoksi.
EU:n päätöksen mukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. EU:n päätöksessä on huomioitavaa, että lauseessa on sana tai, eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteen menetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä,
vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemus peräinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta. Monesta hoitomuodosta, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tai osteopatiasta on vuosikymmenien, jopa yli sadan vuoden kokemusperäistä näyttöä, kiinalaisesta lääketieteestä puolestaan tuhansien vuosien kokemusperäistä näyttöä
jo ennen varsinaista tieteellistä näyttöä.
Näin ollen, jos lääkäri tai terapeutti pystyy osoittamaan, että hoidosta on ollut hyötyä potilaalle ja hoito on ollut vaikuttavaa eli on pystytty osoittamaan ero ennen hoitoa tai hoitojaksoa ja niiden jälkeen, on se riittävä kliininen eli kokemuksellinen näyttö hoidon tehokkuudesta.
Tämän asian tiedottamiseksi on tehtävä Suomessa vielä paljon työtä ja asenteiden muokkausta. Tieto asiasta lisää ymmärrystä. Suomen tulee siis noudattaa EU:n päätöstä kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän
synkronisoimiseksi.
Lähde: Parantavat Hormonit, Somppi J&T